Sweet day

Hey dudes!

Tänä päivänä tapahtui uskomattoman hienoja asioita!

Ensinnäkin ekaa kertaa tuntui siltä, että oikeasti tein töitä. Ymmärrän jo paljon paremmin ja tiedän jo suunnilleen tallin päivärutiinit. Osaan siis tehdä asioita itsenäisestikin, mikä on oikeasti tosi hieno fiilis!

Tänään pääsin ratsastamaan Mrs. Fisherin kunnianarvoisessa valmennuksessa! Ratsunani oli erään yksityisen hevonen, jota olen ratsastanut lähipäivinä paljon. Kiva hepsu, vaikka onkin hiukan painava kädelle. Useasti tulikin käsky lift her up! joka tarkoitti, että nosta se nokka ylös!
Lämmitin hevosen itse. Aiemmin olen kuullut, että ratsastan liian lujaa eteenpäin, joten koitin pistää vähän jarruja. Täällä saa nostaa laukan ainoastaan käynnistä, mikä on vähän outoa, mutta totuin siihen aika äkkiä. Lena halusi, että hevoseni liikkui kevyenä, pään korkeudella tai muodolla ei niinkään väliä, kunhan heppa on kevyt ja säpäkkä. Tämä on todella vaikeaa minulle, koska tähän asti aina Suomessa ratsastaessani joka ikinen valmentaja on keskittynyt siihen, että hevosen tulee kulkea peräänannossa mielellään myös esteillä tekniikkaharjoituksissa.  Hän oli jälleen tosi vaativa ja intohimoinen opettaja ja huuteli neuvoja välillä englanniksi, välillä ruotsiksi. :D Ymmärsin onneksi ihan ok ja paikkailin välillä hänen lauseitaan, kun ei löytänyt oikeita sanoja.

Tänään tein laukassa harjoitusta, jota yllä oleva kuva esittää. Musta ympyrä on valmentajani, joka järkähtämättä seisoi rajaamaassa pienehköä pääty-ympyrää. Minun tuli laukassa ratsastaa kahdeksikon kaltaista reittiä hänen edessään. Oranssin raksin kohdalla tuli laukanvaihto. I can tell you one secret.... Ei ollu heleppoo! Käänsin muutaman kerran mustan palluran takaa ja valkku oli säälimätön...

"Vilja, nej nej nej. Walk! What did you do again?"

"I-I turned too early..."

"Exactly! U need to use the hole area. U see now. U turned here... And you have so much free space here! That's why you don't success."
Oh crap.
"Again!"
"Better... Oh, DON'T LEAN FORWARD when doing flying change! How many times I need to say that... Jeez! Keep going!"
"...You did it again!"
"Sorry!"
"Keep straight and turn! It's that easy."

No ei ollu. Mutta onnistui onneksi lopulta ja sekä valkku että tyttö oli tyytyväisiä. Lena sanoo, että miun perusratsastus on hyvää. On kuitenkin monia asioita, jotka teen väärin ja miulla on ns. bad habbitsejä eli huonoja tapoja kuten se, että nojaudun eteenpäin laukannostossa ja vaihdoissa, mikä ei hyvä, koska tällöin hevonen syöksähtää eteenpäin, eikä "istu", kuten Lena sanoo. Eli kaikki se poweri katoaa.

Miulla on Kiuruvedellä ollut aivan erityisen fine opettaja, jonka kanssa ollaan tehty tätä perustyötä very properly. Kiitokset siitä siis hänelle. Kyllä me Suomessakin osataan!

Päätallin vieressä sijaitseva pikkutalli, jossa majailee kaksi heppaa.  Cute, I think!

Oon kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka vähän hepat syö täällä. Ne saavat heinää sylillisen (huom. sylillisen, ei puolta kottaria) kolme kertaa päivässä. Sekä lisäksi aamulla ja illalla pellettiaterian. Täällä ei käytetä ollenkaan väkirehuja eli kauraa, ohraa tms. Ainoastaan pellettejä, joita kutsutaan nimellä "nuts". Ne sisältävät ilmeisesti myös kivennäistä, koska sitäkään täällä ei syötetä. Nämä hevoset ovat alansa huippu-urheilijoita, joten niillä on tietysti asiaan kuuluva ruokavalio. Joka ikinen yksilö on hyväkuntoinen ja täyttä lihasta.

Opin tänään siivoamaan karsinat oikein! Täällä sekin on hyvin erilaista. Seinää vasten tehdään vallit purusta, jottei hevoset jää seinän väliin jumiin piehtaroidessaan. Ja karsinat pitää pitää täysin kuivina! Boxit siivotaan kaksi kertaa päivässä; aamulla tehdään mucking out ja illalla skipping out, jolloin myös lisätään puruja eli shavings tarvittaessa. ;) Ja lattian lakaisu on pyhä asia, kuten arvata saattaa.

Miun rakas. <3 Että osaakin olla näpsäkän väriset wheelbarrowt.

Sitten vuorossa havainnollistavia kuvia varusteista:

The tack room eli varustehuone.
Satuloita on VAIN kuusi ja niitä säilytetään keskellä olevassa rivissä. Ja ne kuusi penkkiä passaa kaikille hepoille. How simply. 

Oikeaoppisesti niputettuja suitsia. Jokaisessa kiinni martingaali, siis. Kummallisen näköisiä, eikö?

By the way, kävin tänään sattumalta kaupassa! Lähdin ruokatauolla lenkille. Oli pakko saada vähän ilmaa ja yksinäisyyttä. Niimpä skippailin tilan porteille ja lähdin suuntaan X. Oon lähipäivät potenut ihan hulluja suklaan vieroitusoireita. Nämä ei syö suklaata tai herkkuja täällä! Onneksi olin ottanut vähän puntia mukaan, sillä eksyin vahingossa Readingin kylälle ja löysin kaupan. Vitsi mikä fiilis, kun näin sen herkkuhyllyn... Ihan kuin olisi keskeltä aavikkoa löytänyt keitaan. :D Ostin aika paljon suklaata ja sipsejä ja lenkkeilin tyytyväisenä takaisin "kotiin". Tätä onnenhymyä ei miun kasvoilta saa koko päivänä pois. <3

Juteltiin eilisiltana perheen kanssa, ja suunniteltiin viikkoa. Lauantai-aamuna lapsilla on koulun joulujuhla, ja he pyysivät minua mukaan. How cool! Pääsen näkemään täkäläisen ala-asteen ja heidän perinteiset joulujuhlansa. Varmaan tulee olemaan mukava reissu. :)

Nyt ois teidän vuoro välillä! Kertokaapas, oisko jotain erityistä, mistä haluaisitte tietää lisää? Vai haluaisitteko lisää kuvia jostakin? Olen täällä teitä varten. If you only ask.

Love Vilja

Cleaner, cleaner, cleaner. Faster, faster, faster.

Hello!

Päivä on ollut ihana.

Aamutalliin menin tänään klo 7 reikä reikä. Hevosiahan täällä ei paljon viedä ulos, koska suurin osa ulkoilee ainoastaan walkerissa eli kävelykoneessa. Aamulla heitettiin karsinat ja vietiin muutama hevonen ulos fieldseille. Työkaverit ovat tosi mukavia; toinen tytöistä on ruotsalainen ja hän puhuu paljon, mikä on hyvä juttu!

Aamupalan jälkeen ratsastelin kaksi hevosta. I went hacking out eli ratsastin pelloilla käyntiä, ravia ja laukkaa. Ihan hauskaa, toisella hevosella oli gramaanit ja toisella hackamoret, ei siis vieläkään "normisuitsia". :D Nämä pukittelee aika paljon maastossa, saa olla tarkkana. Iiks!

Täällä ratsastaminen on hyvin erilaista kuin kotona. Täällä ei ole niinkään väliä, kulkeeko hevonen peräänannossa. Tärkeintä on, että se vastaa joka ikiseen ratsastajan apuun, on terävä ja nopea. Täällä ei myöskään ole tärkeää, miltä ratsastajan istunta näyttää (huomaa myöskin siitä, ettei maneesissa ole peilejä), kunhan hän on hevosen ympärillä ja kuten Lena sanoo squeeze eli puristaa, jos hevonen ei vastaa. ”If he doesn't react, you squeeze once. If he still doesn't, you maybe squeeze twice. And if not still, you need to PUNCH him.”

Kun James tulee talliin, hän vain hymyilee ja pyytää varustamaan jonkin hevosista ja lämmittämään sen. Hänellä on kyllä tiettyjä omia juttujaan, joita tytöt täällä kutsuvat ”Fisher things”, joista tulee pitää kiinni, mutta hän on oikeasti tosi rento. Mutta kun Mrs. Fisher tulee talliin, voin kertoa että ainakin minuun tulee vauhtia. Hän on kuin onkin hyvin tiukka ja määrätietoinen nainen, mikä on hyvä juttu! Hän saa ihmiset tekemään parhaansa ja yrittämään kovemmin. Hän sanoo myös asioista suoraan. Siivosin tänään ensimmäistä kertaa karsinoita ja illalla hän sanoi minulle, että olin aamulla liian hidas. Hups. :D Huomenna siis pistetään lisää vipinää töppösiin! Kaikki pitää tehdä todella tarkasti mutta myös todella nopeasti. Hevosten kuntoonlaitto on taiteen laji, ja minulle sanottiin, että siihen ei saisi kulua kuin 5 minuuttia. But hell no, that's impossible! Voin kertoa toisen kerran enemmän tästä varustuskeissistä.

Ehdin onneksi ruokatauolla napsia kuvia, ja sää oli onneksi mitä parhain! Saanen esitellä JF Stable:

Tässä on päätalli, jossa kaikki tapahtuu. Kuva ei tee oikeutta, sillä rakennus on oikeasti todella todella kaunis.

Talli toiselta puolelta. Heppojen kurkistusaukot. :3

Tallin seinusta on kaunis.

Jopa lantala on kaunis!

Tässä on the kävelytyskone. Tätä käytetään PALJON.

Tässä on Jamesin pikku menopeli. Hevoskuljetusauto on todennäköisesti maksanut enemmän kuin hevoset yhteensä.

Ylätalli. Vasemmalla on sisäänkäynti maneesiin.

Pikkumaneesi (isompi on kauempana enkä oo vielä käynyt siellä).

Ei peilejä, seinällä ainoastaan järjettömän iso kuva Jamesista ja Queenista wc-radalla.

Naapurin talo. So cool!

Jamesin derby-kenttä! Käsittämättömän iso ja hieno. Ja pysyviä esteitä on paljon.

Derby-kenttä jatkuu...

Heppojen fieldsejä eli tässä tapauksessa tarhoja. On tilaa!

Derby-kentällä on hauta.

Nyt menee off-puolelle, ei-opinnäyte kamaa, mutta pakko kertoa: 

Derby-kentän takana, heti aidan takana sijaitsee Readingin rugby-clubi. Ja oon nähnyt siellä sivusilmällä vilkaistessa liikuskelevan joitakin komeita ja rikkaita urheilijapoikia. Harmi vain, että tila on eristetty piikkipensasaidalla (ehkä tarkoituksella?). Mutta kuvassa alhaalla näyttäisi olevan aidassa reikä. Mahtuisinkohan pujahtamaan siitä...

Mutta palataan asiaan. Derbykentältä voi hypätä ulos ja sisään.

Tällä lailla. Ja takana on iso hiekkakenttä.

Kuolleita elukoita.

Huikeat näkymät. Nämä pellot on hevosten laitumia ja ratsastukseen tarkoitettuja.

Täällä on KESÄ. <3 Puissa lehdet, lämmintä 10 astetta ja aurinko paistaa.

Ratsastusreitti

Ulkoilemassa ovat lasten valkoinen pikkuponi ja oikealla Queen, jonka haluan esitellä paremmin.

Kuningatar on Jamesin tähti. Hän on se hevonen, jolla James vuonna 1995 voitti World Cupin. Rouva on nyt 29-vuotias ja viettää eläkepäiviään täällä, edelleen Jamesin hoivissa.

Hevosten laidunten välissä on käsittämättömän kaunis mäntyistutus.

Samat puut kauempaa.

Näillä fieldseillä olen ratsastanut. Suoraan jatkuu lenkki, joka kiertää laitumet ja jossa voi laukata pitkiä suoria, ihanaa. Täällä käydään ratsastamassa päivittäin.

Tässä voi laukata. Tai ravata. Tai seisoa suu auki niinkun tein tänään.

Söpö vesitorni.

Palataan tallille!

Alla vaahterapuun... <3

Did you know that above clouds the sun is always shining?

Hello babies!

I'm now here in England, exactly at Reading and Holme Park Farm.
Mutta englanti sikseen oon puhunut ja kuullut sitä jo tuutin täydeltä! (Tosin mietin tänään, että voisin tehdä tässä jonakin päivänä päivityksen englanniksi, onnistuisikohan?)

Aaargh. Tämä on ollut niin suuri kokonaisuus, ns. paketti, että sitä on pakko ensin avata ja pilkkoa. En todellakaan jaksa kertoa tässä postauksessa kaikkea, vaan nyt keskityn eiliseen matkustuspäivään. Mutta lopuksi on kyllä aivan pakko kertoa myös tästä päivästä, on tämä vaan niin hienoa!!!

Matkalla kohti Helsinkiä, vähän nousun jälkeen.
Joensuussa satoi lunta ja oli pimeää, voitte kuvitella kuinka kaunista oli pilvimassojen yläpuolella siihen verrattuna. <3

Matka Joensuusta Helsinkiin meni OK. No problems. Muistan kuitenkin, kuinka paljon jännitti erityisesti lentokoneen nousu. Istuin paikalla 13 C, joten tunnelmat ei olleet kovinkaan korkealla. :D

Helsinki-Vantaan kentällä otin kupposet kahvia, munkkia ja koetin rentoutua (lue: kasvatin paniikkia) odotellessani lentoa kohti Lontoota.

Tässä miun ihQ:t matkakynnet, jotka rakas ystäväni Hellu teki minulle lauantaina ennen lähtöäni. Little Mermaid!

Löysin oikean portin Helsingin lentokentältä ja pääsin oikeaan Finnairin koneeseen. Helsingissä kuljettivat kaikki matkat bussilla lentokentän sisäpuolella. 

Bye bye Finland, Welcome London! 

Lento kesti vähän alle kolme tuntia. Lähtö Helsingistä oli klo 16.00 ja saapumisaika Lontooseen 17.00. Aikaero on siis -2 h. Lämpötilaero oli myös huomattava! Lähtiessä lämpötila oli -2 C ja uudessa maassa +10 C. Ah, it's so warm in here. <3 

Lontoon alueella lentsikka joutui koukkaamaan pienen lenkuran, don't know why, mutta tuntui kuin olisi ollut huvipuistolaitteessa.

Ruotsin eteläosan yläpuolella. <3 Tällainen näkymä oli koko matkan ajan eli 3 tuntia. Aurinko ei siis laskenut, koska otettiin koko ajan sitä kiinni. 

Öinen Lontoo oli henkeäsalpaavan kaunis lentokoneen ikkunasta. Pilvimassojen läpi lennettyämme ikkunasta avautui keltainen valomeri, joka jatkui loputtomiin. Suomessa Helsingin yllä oli vain peltoa ja metsää. Ihan käsittämätön ero.

Laskeutumisen jälkeen etsiskelin passien tarkastukseen. En meinannut päästä läpi.... Passini on ilmeisesti niin vanha, ettei tämä black woman tunnistanut minua kuvasta samaksi ihmiseksi. Kyseli tarkkaan, miksi oon tulossa maahan ja oonko yksin. Vastailin ja hävetti. Onneksi laski menemään. Laukku löytyi kans linjalta, ei mitään ongelmaa siinä. 

Sitten pitikin löytää Central Bus Station. Tää oli eniten jännittänyt minua alun perin. Sinne oli pitkä matka, mutta onneksi löysin lopulta perille ja ostin lipun lippupisteeltä. Tumma leidi tiskin takana tuhahti vain, että "Why is everybody going to Reading today..." ja ojensi lipun ja vaihtorahat minulle. Vähän hymyilytti. :)

Tässä ollaankin sitten London Heathrow Central Bus Stationilla ja vasemmanpuoleinen bussi ois klo 18.00 lähdössä kohti Readingia.

Tuossa vaiheessa pelotti ihan hirveästi. Laitoin viestiä Lenalle, että olisin perillä near 19 ja hän lähetti vastaukseksi Yes no problem. Mutta silti minun mielessäni oli ainakin tuhat probleemaa.

Bussikyyti oli erittäin tasainen. Täällä on isoja teitä, kymmenen kaistaa vierekkäin. Kaikki on kuitenkin hyvin opastettu ja olisin jopa itsekin osannut ajaa Heathrowlta Reandingiin. Readingissa soitin Lenalle ja hän käski minun etsiä asemalta Pick up place. Sanoin Yes, vaikka olin ihan kujalla. Ihmeekseni löysinkin tämän paikan aika helposti ja jäin odottelemaan.

Readingin ilta, aseman viereltä kuvattuna. Very english looking!

Suoraan sanottuna olin ajatellut, että Lena Fisher olisi  hiukan vanhempi, vaaleahiuksinen hieno rouva. Kohta paikalle kuitenkin porhalsi musta land roveri, jonka ratissa istui tummahiuksinen, erittäin fiinin näköinen bisnesrouva. Hän parkkasi jonkin matkan päähän ja nousi autosta huutaen minulle "Hurry!" ja viittilöiden. Ja minähän menin hirveää kyytiä. Apua!

Ensivaikutelmani Lenasta kuitenkin karisi pian ja hän osoittautuikin todella mukavaksi persoonaksi. Aivan kuten James sekä heidän kaksi lastaan Emily ja Freddie. Perille päästyämme söimme yhdessä ja juttelin Jamesin kanssa. Vähän jännitti. Yritin vain olla ajattelematta sitä, että juttelin miehen kassa, joka on voittanut world cupin. Hän kyseli muun muassa tunnenko Christopher Wegeliusta. Oli pakko tuottaa pettymys, mutta sanoin kuitenkin tietäväni hänet. ;) Perhe on oikeasti supermukava, lapset todella eloisia ja kaikki ovat hauskoja!

Kysyin Jamesilta, voinko käydä vessassa ja hän sanoi ettei Englannissa ole vessoja. Ja väitti niin kiven kovaan. Kunnes lopulta itse lähdin etsimään kyseistä paikkaa ja kun löysin sen, James oli jo ehtinyt paikalle ja "tarkisti, ettei siellä ollut hirviöitä". Ihan käsittämätöntä. :D 

My room!
Asun täällä talossa torstaihin, kunnes muutan tallityttöjen asuntoon tallin lähelle.

Puntia  300 euron edestä, lentolippu Helsinki-Lontoo ja lippu Joensuu-Helsinki.

Seuraava aamu valkeni kirkkaana ja nousin vasta kahdeksan aikaan, koska James oli sanonut, ettei minun tarvitse do the mucking (ottaa karsinoita) tänään. Tyttöjä on jo kaksi, eikä tarvitse kolmatta. Toinen tytöistä, Holly lähtee torstaina ja sitten ilmeisesti vasta alan tehdä tallitöitä ihan urakalla. Tänäänkin tein jonkin verran, mutta enimmäkseen vain tutustuin tapoihin ja uskokaa tai älkää RATSASTIN!

Näkymä huoneeni ikkunasta ulos. Kuinka englantilaista!!! Oikealla kävelytyskone, joka on kovassa käytössä.

Ensiksi ratsastin ruunikolla ruunalla. Se oli kiltti ja se on yksityisen hevonen, mutta Jamesin tytöt ratsastavat sitä päivittäin. Lena tuli opettamaan minua ja sille oli todellakin tarvetta. Täällä tehdään kaikki aivan eri tavalla kuin  Suomessa. Hän sanoi, että Suomessa ja Ruotsissa hevosten kanssa mennään vain ympyrää, ympyrää, ympyrää, ympyrää... kyllästymiseen saakka. Hän kielsi ympyröiden teon kokonaan ja laittoi minut tekemään siirtymiä askellajin sisällä, ja laukassa tehtiin laukanvaihtoja. Tein ainoastaan laukanvaihtoja, vaihto vaihdon perään. Mutta hevonen alkoi silmin nähden terästäytyi ja teki kaiken paljon nopeammin ja tehokkaammin. Lopuksi Lena sanoi, että ratsastukseni on hyvää, mutten itsenäisesti tee tarpeeksi asioita. 

Ratsuni ennen ratsastusta.
Täällä käytetään ainoastaan valkoisia huopia ja aina martingaalia.

Ekan hevosen jälkeen ratsastin rautiaan, aivan ihanan hevosen. Se otti kuitenkin jonkun verran lähtöjä ja meinasin pari kertaa olla lähellä maastoutumista. Onneksi en kuitenkaan. :D Täällä hevosilta putsataan kaviot aina ennen karsinasta ulos ottoa. Ja ennen ratsastamaan lähtöä öljytään kaviot, myös pohjasta. Ratsastuksen jälkeen kaviot harjataan. Hevoset ovat kaikki klipattuja, ja niitä puunataan kuin viimeistä päivää. Mikäs siinä!

Opettelin tänään puhdistamaan ja niputtamaan suitset, molemmat tehdään eri lailla kuin Suomessa. 

Kaikissa suitsissa (myös kangissa) on kiinni aina martingaali, jota ei irroteta, vaan se niputetaan mukaan.

Pesu tapahtuu ensin vesisienellä, sitten levitetään hoitoaine ja niputetaan pois. Eli no soap, never! Varusteet näyttävät tuhat vuotta vanhoilta, mutta ne ovat kaikki todella hyvässä kunnossa!

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että täällä ei ole yhtäkään koulu- eikä yleissatulaa...

Vielä illalla ratsastin Jamesin kanssa. Ratsunani oli 5-vuotias ruuna. Hän oli vaikea, enkä todellakaan tajunnut heti, kuinka ratsastaa. Sain muutaman mojovan pukin, sen voin kertoa. :) Onneksi James auttoi minua ja sain kuin sainkin hevosen toimimaan paremmin. Ja James sanoi, että tämä tapaus osaa olla aina hankala aluksi, varsinkin kun se oli ollut vapailla. Silti, se oli todella vaikeaa! Minulla oli vielä kahdet ohjat, kägikuolaimen kanssa. Täällä ei paljon perus niveltä tai kolmipalaa näe, kaikilla on erikoiskuolaimia. 

Aikaero väsyttää minua, vaikkei uskoisi. Sekä se, että joudun koko ajan ymmärtämään puhetta. :D Olen todella väsynyt, joten täytyy pistää nukkumaan.

Huomiseen! Koitan tehdä jonkinlaisen kuvapostauksen....

Avausraita

Moikkelis moi!

Olen aina ollut sitä mieltä, että bloggaaminen on täysin turhaa, itsekkäiden ihmisten ajanvietettä ja ohimenevä muoti-ilmiö.  Mutta kuten näkyy, tässä sitä ollaan. Perustelenpa tätä asiaa hiukan.

Pakko heti alkuun tunnustaa, että olen kyllä aiemmin seurannut joitakin blogeja; ystävien, huippuratsastajien tai muuten vain kiinnostavien ihmisten. Asiahan on tietenkin erikseen, mikä ketäkin kiinnostaa. Minua tosiaan kiinnostavat hevoset. Olen ollut ratsastaja jo pienestä pitäen ja nyt löydän itseni opiskelemasta viimeistä vuotta ratsastuksenohjaajan opintoja. Ja pian tapahtuu jotain, jonka katson olevan niin suuri asia, että siitä riittää juttua muillekin jaettavaksi ja jossa on niin paljon pureskeltavaa ja mietiskeltävää, etten siihen yksin kykene. Siksi siis pyydän pyyhkimään edellisessä kappaleessa ilmaisseeni karkean mielipiteen ajatuksistanne ja keskittymään ainoastaan tulevaan. Minä puolestani lupaan niellä kaikki bloggaamiseen liittyvät ennakkoluuloni ja tekemään tätä täydestä halusta ja kirjoittamisen ilosta.

Mennäänpä asiaan.

Tämä blogi tulee kertomaan matkastani Englantiin, jossa suoritan työssäoppimiseni viimeiset viikot kansainvälisellä esteratsastustallilla. Tämä blogi tulee myös olemaan osa opinnäytettäni, siksi aion tehdä kaiken erityisen huolella. Postaukset tulevat avaamaan, millainen prosessi ulkomaille työssäoppimaan lähteminen yleensä on sekä kertomaan lähtövalmisteluista, matkasta ja mikä tärkeintä itse tästä huipputallista ja sen arkisesta elämästä, joka on varmasti jotain aivan toista kuin koto-Suomessa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen ratsastuksenohjaaja-opiskelija. Tulen valmistumaan ensi keväänä. Opintoihini on mahtunut vaikka kuinka paljon tärkeää sekä ei-niin-tärkeää juttua, kuten (uskallan veikata) kaikkiin muihinkin koulutusaloihin sisältyy. Joten eipä siitä enempää. Oleellista on se, että suoritan parhaillani viimeistä työssäoppimisjaksoani. Jaksoni on jakautunut kahteen osaan, viiteen työssäoppimis- eli TO-viikkoon Suomessa sekä neljään TO-viikkoon ulkomailla. Yhteensä siis yhdeksän viikkoa. Tällä hetkellä työskentelen toisiksi viimeistä viikkoani Aron Tilalla, Tervossa. Tulen matkustamaan Isoon-Britanniaan jo ensi viikon lopulla.

Siis minne oikein matkustan ja miksi ja kuinka pitkäksi aikaa?

Tämä on erittäin hyvä selventää itsellenikin. Suunnitelma on se, että sunnuntaina 24.11.2013 lennän Joensuusta Helsingin kautta Lontooseen työssäoppimaan James Fisherin esteratsastustallille Readingiin, aivan Lontoon kupeeseen. Kaupunki Reading sijaitsee n. 50 km Lontoosta länteen. Mr. Fisher itse on kansainvälisen tason esteratsastaja ja on nuoremmilla päivillään voittanut jopa maailmancupin. Eli ei mikään turha jätkä. Talli sijaitsee Holme Park Farm -nimisellä tilalla. Tulen viettämään tallilla kuukauden eli lennän takaisin 19.12.2013.

Tässä tallin nettisivut, joissa tietoa ja kuvia Fisherin palveluista: http://www.jfishershowjumping.co.uk/

James kunniakierroksella
(ei varmaan ainoallaan)

Hieno hevonen.

Tällainen on siis James Fisher. Hänen luokseen matkaan toivottavasti oppimaan, kuinka niitä maailman hienoimpia hevosia tehdään. Fiilikset ovat lähinnä epäuskoiset ja kuplivan innokkaat. Jännitystä en lain tunne, en osaa vielä jännittää, koska en tajua tätä itsekään.

Miten koko juttu oikein tapahtui?

Minulle tämä matka ei ole missään vaiheessa ollut itsestäänselvyys. Olen alaikäinen ja meidän koulullamme alaikäisiä ei lasketa ulkomaille TO-jaksolle. Noin kolme kuukautta sitten aloin kuitenkin selvittämään asiaa uudelleen ja selvisi, että minun olisi mahdollista hakea rahallista stipendiä, joka korvaisi matkastani aiheutuneet kustannukset. Ensin tarvitsisin kuitenkin erityisluvan koulun ylemmältä johtoportaalta sekä äidiltäni.

Aiemmin olin jo vinkannut eräälle opettajallemme, että haluaisin ulkomaille enemmän kuin mitään muuta. Nyt parin viikon kuluttua tämä samainen opettaja ilmoitti, että oli löytänyt minulle erittäin hyvän työssäoppimispaikan. Tiedustelin häneltä rauhalliseen sävyyn, minne päin mahdollisesti. Tosiasisassa oletin, että hän oli jo unohtanut koko aiheen ja tarjosi minulle nyt jotain suomalaista paikkaa. Hän kuitenkin sanoi, että paikka on Englannissa ja hänen ystävänsä on ollut siellä töissä aiemmin.

Erinäisten keskustelujen jälkeen tein stipendi-hakemukset pika pikaa, joissa koetin vakuuttaa parhaani mukaan, että olen ihan OK-tyyppi. Parin viikon kuluttua tästä sain kuin sainkin suostumuksen lähtöäni varten ja myöntävän vastauksen stipendi-rahaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koko matkani on maksettu koulun puolesta. Minulle myönnettiin 500 euroa. Lisäksi koulu kattaa myös vakuutuksen työajalla, ruokarahat sekä mahdollisesti vielä muitakin pikkukuluja, jos ne jäävät stipendirahan sisään.

Tällä hetkellä tilanne on se, että lentoliput odottavat minua sähkopostissani ja isäntäperhe tietää tulostani.

Sähköpostissani asusteleva lentolippu!
(siis vain osa siitä, tällä ei vielä mihinkään lennetä)

Entäs kaikki matkavalmistelut? Kai nyt jotain joudun itsekin tekemään?

Lähtöni on tehty onneksi hyvin helpoksi. Joitakin asioita pitää kuitenkin ottaa huomioon:

- Minulle on hankittu matkavakuutus matkan ajalle ihan vain varmuuden vuoksi.
- Nostan ennen lähtöäni rahaa ja vaihdan ne punniksi noin 300 euron edestä.
- Tarkistin, että passini on vielä voimassa ja otin siitä kopiot.
- Olen joutunut täyttämään erinäisen kasan papereita ja sopimuksia.

Mitäs nyt tapahtuu?

Tätä kysymystä mietin aika paljon itsekseni. Tänään sain ensimmäistä kertaa yhdeyden Jamesin tilalle. Koetin koko viime viikon soittaa, mutten saanut ketään kiinni, eivätkä he vastanneet sähköpostiini. Tänään vihdoin sain jutella isäntäperheen kanssa ja he toivottivat minut lämpimästi tervetulleiksi.

Yllätyin, kuinka helppoa englannin kielen puhuminen ja ymmärtäminen puhelimessa oli. Olin jännittänyt puhelua monia viikkoja, joka tuntuu nyt aivan tyhmältä. Juttelin heille hyvin luontevasti. Olkoonkin, että olin kirjoittanut tukilauseita itselleni valmiiksi, josta oli helppo lukea suoraan, mitä aioin kysyä ja sanoa.

Sain puhelusta jonkin verran uutta tietoa tallista ja asumisesta. Fishereiden tallissa on tällä hetkellä n. 15-17 hevosta. Minun lisäkseni työntekijöinä tulee olemaan kaksi muuta tyttöä. Minulla tulee olemaan oma makuuhuone, ja he tarjoavat ruoan, ainakin osaksi. Työnteosta itsessään en osannut oikein kysyä mitään järkevää, joten jätin aiheen sikseen. Eiköhän se selviä paikalle tullessa. Ainut vain, että kun kyselin Jamesin vaimolta, Lenalta hyvinkin tärkeän oloisena, että tarvitsenko omaa ratsastuskypärää mukaan, hän tokaisi, ettei meillä sellaisia käytetä. Sitten hän kyllä lisäsi, että jos kuitenkin haluan "ratsastushattua" käyttää, saan kyllä lainata heiltä. Omat saappaat hän kuitenkin käski ottaa mukaan. Positiivista siis, että saan ilmeisesti ratsastaa ainakin jonkin verran!

Nyt minun täytyy lähettää sähköpostilla heille tarkemmat lentoaikataulut ja lupasin soittaa heti, jos tulee jotakin uutta kysyttää. Työssäoppimistani Suomessa on huomenna jäljellä tasan viikko. Sitten menen kotiin Joensuuhun tekemään viimeiset matkavalmistelut ja jos mitään suurempaa ei tapahdu, karistan Suomen pölyt kintuistani ja nousen lentoon ensi viikon sunnuntaina.

Siihen asti näkemiin. Ja nyt on tämäkin blogi on startattu erittäin pitkällä ja ontuvalla aloituspostauksella.

~ Vilja