Did you know that above clouds the sun is always shining?

Hello babies!

I'm now here in England, exactly at Reading and Holme Park Farm.
Mutta englanti sikseen oon puhunut ja kuullut sitä jo tuutin täydeltä! (Tosin mietin tänään, että voisin tehdä tässä jonakin päivänä päivityksen englanniksi, onnistuisikohan?)

Aaargh. Tämä on ollut niin suuri kokonaisuus, ns. paketti, että sitä on pakko ensin avata ja pilkkoa. En todellakaan jaksa kertoa tässä postauksessa kaikkea, vaan nyt keskityn eiliseen matkustuspäivään. Mutta lopuksi on kyllä aivan pakko kertoa myös tästä päivästä, on tämä vaan niin hienoa!!!

Matkalla kohti Helsinkiä, vähän nousun jälkeen.
Joensuussa satoi lunta ja oli pimeää, voitte kuvitella kuinka kaunista oli pilvimassojen yläpuolella siihen verrattuna. <3

Matka Joensuusta Helsinkiin meni OK. No problems. Muistan kuitenkin, kuinka paljon jännitti erityisesti lentokoneen nousu. Istuin paikalla 13 C, joten tunnelmat ei olleet kovinkaan korkealla. :D

Helsinki-Vantaan kentällä otin kupposet kahvia, munkkia ja koetin rentoutua (lue: kasvatin paniikkia) odotellessani lentoa kohti Lontoota.

Tässä miun ihQ:t matkakynnet, jotka rakas ystäväni Hellu teki minulle lauantaina ennen lähtöäni. Little Mermaid!

Löysin oikean portin Helsingin lentokentältä ja pääsin oikeaan Finnairin koneeseen. Helsingissä kuljettivat kaikki matkat bussilla lentokentän sisäpuolella. 

Bye bye Finland, Welcome London! 

Lento kesti vähän alle kolme tuntia. Lähtö Helsingistä oli klo 16.00 ja saapumisaika Lontooseen 17.00. Aikaero on siis -2 h. Lämpötilaero oli myös huomattava! Lähtiessä lämpötila oli -2 C ja uudessa maassa +10 C. Ah, it's so warm in here. <3 

Lontoon alueella lentsikka joutui koukkaamaan pienen lenkuran, don't know why, mutta tuntui kuin olisi ollut huvipuistolaitteessa.

Ruotsin eteläosan yläpuolella. <3 Tällainen näkymä oli koko matkan ajan eli 3 tuntia. Aurinko ei siis laskenut, koska otettiin koko ajan sitä kiinni. 

Öinen Lontoo oli henkeäsalpaavan kaunis lentokoneen ikkunasta. Pilvimassojen läpi lennettyämme ikkunasta avautui keltainen valomeri, joka jatkui loputtomiin. Suomessa Helsingin yllä oli vain peltoa ja metsää. Ihan käsittämätön ero.

Laskeutumisen jälkeen etsiskelin passien tarkastukseen. En meinannut päästä läpi.... Passini on ilmeisesti niin vanha, ettei tämä black woman tunnistanut minua kuvasta samaksi ihmiseksi. Kyseli tarkkaan, miksi oon tulossa maahan ja oonko yksin. Vastailin ja hävetti. Onneksi laski menemään. Laukku löytyi kans linjalta, ei mitään ongelmaa siinä. 

Sitten pitikin löytää Central Bus Station. Tää oli eniten jännittänyt minua alun perin. Sinne oli pitkä matka, mutta onneksi löysin lopulta perille ja ostin lipun lippupisteeltä. Tumma leidi tiskin takana tuhahti vain, että "Why is everybody going to Reading today..." ja ojensi lipun ja vaihtorahat minulle. Vähän hymyilytti. :)

Tässä ollaankin sitten London Heathrow Central Bus Stationilla ja vasemmanpuoleinen bussi ois klo 18.00 lähdössä kohti Readingia.

Tuossa vaiheessa pelotti ihan hirveästi. Laitoin viestiä Lenalle, että olisin perillä near 19 ja hän lähetti vastaukseksi Yes no problem. Mutta silti minun mielessäni oli ainakin tuhat probleemaa.

Bussikyyti oli erittäin tasainen. Täällä on isoja teitä, kymmenen kaistaa vierekkäin. Kaikki on kuitenkin hyvin opastettu ja olisin jopa itsekin osannut ajaa Heathrowlta Reandingiin. Readingissa soitin Lenalle ja hän käski minun etsiä asemalta Pick up place. Sanoin Yes, vaikka olin ihan kujalla. Ihmeekseni löysinkin tämän paikan aika helposti ja jäin odottelemaan.

Readingin ilta, aseman viereltä kuvattuna. Very english looking!

Suoraan sanottuna olin ajatellut, että Lena Fisher olisi  hiukan vanhempi, vaaleahiuksinen hieno rouva. Kohta paikalle kuitenkin porhalsi musta land roveri, jonka ratissa istui tummahiuksinen, erittäin fiinin näköinen bisnesrouva. Hän parkkasi jonkin matkan päähän ja nousi autosta huutaen minulle "Hurry!" ja viittilöiden. Ja minähän menin hirveää kyytiä. Apua!

Ensivaikutelmani Lenasta kuitenkin karisi pian ja hän osoittautuikin todella mukavaksi persoonaksi. Aivan kuten James sekä heidän kaksi lastaan Emily ja Freddie. Perille päästyämme söimme yhdessä ja juttelin Jamesin kanssa. Vähän jännitti. Yritin vain olla ajattelematta sitä, että juttelin miehen kassa, joka on voittanut world cupin. Hän kyseli muun muassa tunnenko Christopher Wegeliusta. Oli pakko tuottaa pettymys, mutta sanoin kuitenkin tietäväni hänet. ;) Perhe on oikeasti supermukava, lapset todella eloisia ja kaikki ovat hauskoja!

Kysyin Jamesilta, voinko käydä vessassa ja hän sanoi ettei Englannissa ole vessoja. Ja väitti niin kiven kovaan. Kunnes lopulta itse lähdin etsimään kyseistä paikkaa ja kun löysin sen, James oli jo ehtinyt paikalle ja "tarkisti, ettei siellä ollut hirviöitä". Ihan käsittämätöntä. :D 

My room!
Asun täällä talossa torstaihin, kunnes muutan tallityttöjen asuntoon tallin lähelle.

Puntia  300 euron edestä, lentolippu Helsinki-Lontoo ja lippu Joensuu-Helsinki.

Seuraava aamu valkeni kirkkaana ja nousin vasta kahdeksan aikaan, koska James oli sanonut, ettei minun tarvitse do the mucking (ottaa karsinoita) tänään. Tyttöjä on jo kaksi, eikä tarvitse kolmatta. Toinen tytöistä, Holly lähtee torstaina ja sitten ilmeisesti vasta alan tehdä tallitöitä ihan urakalla. Tänäänkin tein jonkin verran, mutta enimmäkseen vain tutustuin tapoihin ja uskokaa tai älkää RATSASTIN!

Näkymä huoneeni ikkunasta ulos. Kuinka englantilaista!!! Oikealla kävelytyskone, joka on kovassa käytössä.

Ensiksi ratsastin ruunikolla ruunalla. Se oli kiltti ja se on yksityisen hevonen, mutta Jamesin tytöt ratsastavat sitä päivittäin. Lena tuli opettamaan minua ja sille oli todellakin tarvetta. Täällä tehdään kaikki aivan eri tavalla kuin  Suomessa. Hän sanoi, että Suomessa ja Ruotsissa hevosten kanssa mennään vain ympyrää, ympyrää, ympyrää, ympyrää... kyllästymiseen saakka. Hän kielsi ympyröiden teon kokonaan ja laittoi minut tekemään siirtymiä askellajin sisällä, ja laukassa tehtiin laukanvaihtoja. Tein ainoastaan laukanvaihtoja, vaihto vaihdon perään. Mutta hevonen alkoi silmin nähden terästäytyi ja teki kaiken paljon nopeammin ja tehokkaammin. Lopuksi Lena sanoi, että ratsastukseni on hyvää, mutten itsenäisesti tee tarpeeksi asioita. 

Ratsuni ennen ratsastusta.
Täällä käytetään ainoastaan valkoisia huopia ja aina martingaalia.

Ekan hevosen jälkeen ratsastin rautiaan, aivan ihanan hevosen. Se otti kuitenkin jonkun verran lähtöjä ja meinasin pari kertaa olla lähellä maastoutumista. Onneksi en kuitenkaan. :D Täällä hevosilta putsataan kaviot aina ennen karsinasta ulos ottoa. Ja ennen ratsastamaan lähtöä öljytään kaviot, myös pohjasta. Ratsastuksen jälkeen kaviot harjataan. Hevoset ovat kaikki klipattuja, ja niitä puunataan kuin viimeistä päivää. Mikäs siinä!

Opettelin tänään puhdistamaan ja niputtamaan suitset, molemmat tehdään eri lailla kuin Suomessa. 

Kaikissa suitsissa (myös kangissa) on kiinni aina martingaali, jota ei irroteta, vaan se niputetaan mukaan.

Pesu tapahtuu ensin vesisienellä, sitten levitetään hoitoaine ja niputetaan pois. Eli no soap, never! Varusteet näyttävät tuhat vuotta vanhoilta, mutta ne ovat kaikki todella hyvässä kunnossa!

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että täällä ei ole yhtäkään koulu- eikä yleissatulaa...

Vielä illalla ratsastin Jamesin kanssa. Ratsunani oli 5-vuotias ruuna. Hän oli vaikea, enkä todellakaan tajunnut heti, kuinka ratsastaa. Sain muutaman mojovan pukin, sen voin kertoa. :) Onneksi James auttoi minua ja sain kuin sainkin hevosen toimimaan paremmin. Ja James sanoi, että tämä tapaus osaa olla aina hankala aluksi, varsinkin kun se oli ollut vapailla. Silti, se oli todella vaikeaa! Minulla oli vielä kahdet ohjat, kägikuolaimen kanssa. Täällä ei paljon perus niveltä tai kolmipalaa näe, kaikilla on erikoiskuolaimia. 

Aikaero väsyttää minua, vaikkei uskoisi. Sekä se, että joudun koko ajan ymmärtämään puhetta. :D Olen todella väsynyt, joten täytyy pistää nukkumaan.

Huomiseen! Koitan tehdä jonkinlaisen kuvapostauksen....