Avausraita

Moikkelis moi!

Olen aina ollut sitä mieltä, että bloggaaminen on täysin turhaa, itsekkäiden ihmisten ajanvietettä ja ohimenevä muoti-ilmiö.  Mutta kuten näkyy, tässä sitä ollaan. Perustelenpa tätä asiaa hiukan.

Pakko heti alkuun tunnustaa, että olen kyllä aiemmin seurannut joitakin blogeja; ystävien, huippuratsastajien tai muuten vain kiinnostavien ihmisten. Asiahan on tietenkin erikseen, mikä ketäkin kiinnostaa. Minua tosiaan kiinnostavat hevoset. Olen ollut ratsastaja jo pienestä pitäen ja nyt löydän itseni opiskelemasta viimeistä vuotta ratsastuksenohjaajan opintoja. Ja pian tapahtuu jotain, jonka katson olevan niin suuri asia, että siitä riittää juttua muillekin jaettavaksi ja jossa on niin paljon pureskeltavaa ja mietiskeltävää, etten siihen yksin kykene. Siksi siis pyydän pyyhkimään edellisessä kappaleessa ilmaisseeni karkean mielipiteen ajatuksistanne ja keskittymään ainoastaan tulevaan. Minä puolestani lupaan niellä kaikki bloggaamiseen liittyvät ennakkoluuloni ja tekemään tätä täydestä halusta ja kirjoittamisen ilosta.

Mennäänpä asiaan.

Tämä blogi tulee kertomaan matkastani Englantiin, jossa suoritan työssäoppimiseni viimeiset viikot kansainvälisellä esteratsastustallilla. Tämä blogi tulee myös olemaan osa opinnäytettäni, siksi aion tehdä kaiken erityisen huolella. Postaukset tulevat avaamaan, millainen prosessi ulkomaille työssäoppimaan lähteminen yleensä on sekä kertomaan lähtövalmisteluista, matkasta ja mikä tärkeintä itse tästä huipputallista ja sen arkisesta elämästä, joka on varmasti jotain aivan toista kuin koto-Suomessa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen ratsastuksenohjaaja-opiskelija. Tulen valmistumaan ensi keväänä. Opintoihini on mahtunut vaikka kuinka paljon tärkeää sekä ei-niin-tärkeää juttua, kuten (uskallan veikata) kaikkiin muihinkin koulutusaloihin sisältyy. Joten eipä siitä enempää. Oleellista on se, että suoritan parhaillani viimeistä työssäoppimisjaksoani. Jaksoni on jakautunut kahteen osaan, viiteen työssäoppimis- eli TO-viikkoon Suomessa sekä neljään TO-viikkoon ulkomailla. Yhteensä siis yhdeksän viikkoa. Tällä hetkellä työskentelen toisiksi viimeistä viikkoani Aron Tilalla, Tervossa. Tulen matkustamaan Isoon-Britanniaan jo ensi viikon lopulla.

Siis minne oikein matkustan ja miksi ja kuinka pitkäksi aikaa?

Tämä on erittäin hyvä selventää itsellenikin. Suunnitelma on se, että sunnuntaina 24.11.2013 lennän Joensuusta Helsingin kautta Lontooseen työssäoppimaan James Fisherin esteratsastustallille Readingiin, aivan Lontoon kupeeseen. Kaupunki Reading sijaitsee n. 50 km Lontoosta länteen. Mr. Fisher itse on kansainvälisen tason esteratsastaja ja on nuoremmilla päivillään voittanut jopa maailmancupin. Eli ei mikään turha jätkä. Talli sijaitsee Holme Park Farm -nimisellä tilalla. Tulen viettämään tallilla kuukauden eli lennän takaisin 19.12.2013.

Tässä tallin nettisivut, joissa tietoa ja kuvia Fisherin palveluista: http://www.jfishershowjumping.co.uk/

James kunniakierroksella
(ei varmaan ainoallaan)

Hieno hevonen.

Tällainen on siis James Fisher. Hänen luokseen matkaan toivottavasti oppimaan, kuinka niitä maailman hienoimpia hevosia tehdään. Fiilikset ovat lähinnä epäuskoiset ja kuplivan innokkaat. Jännitystä en lain tunne, en osaa vielä jännittää, koska en tajua tätä itsekään.

Miten koko juttu oikein tapahtui?

Minulle tämä matka ei ole missään vaiheessa ollut itsestäänselvyys. Olen alaikäinen ja meidän koulullamme alaikäisiä ei lasketa ulkomaille TO-jaksolle. Noin kolme kuukautta sitten aloin kuitenkin selvittämään asiaa uudelleen ja selvisi, että minun olisi mahdollista hakea rahallista stipendiä, joka korvaisi matkastani aiheutuneet kustannukset. Ensin tarvitsisin kuitenkin erityisluvan koulun ylemmältä johtoportaalta sekä äidiltäni.

Aiemmin olin jo vinkannut eräälle opettajallemme, että haluaisin ulkomaille enemmän kuin mitään muuta. Nyt parin viikon kuluttua tämä samainen opettaja ilmoitti, että oli löytänyt minulle erittäin hyvän työssäoppimispaikan. Tiedustelin häneltä rauhalliseen sävyyn, minne päin mahdollisesti. Tosiasisassa oletin, että hän oli jo unohtanut koko aiheen ja tarjosi minulle nyt jotain suomalaista paikkaa. Hän kuitenkin sanoi, että paikka on Englannissa ja hänen ystävänsä on ollut siellä töissä aiemmin.

Erinäisten keskustelujen jälkeen tein stipendi-hakemukset pika pikaa, joissa koetin vakuuttaa parhaani mukaan, että olen ihan OK-tyyppi. Parin viikon kuluttua tästä sain kuin sainkin suostumuksen lähtöäni varten ja myöntävän vastauksen stipendi-rahaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koko matkani on maksettu koulun puolesta. Minulle myönnettiin 500 euroa. Lisäksi koulu kattaa myös vakuutuksen työajalla, ruokarahat sekä mahdollisesti vielä muitakin pikkukuluja, jos ne jäävät stipendirahan sisään.

Tällä hetkellä tilanne on se, että lentoliput odottavat minua sähkopostissani ja isäntäperhe tietää tulostani.

Sähköpostissani asusteleva lentolippu!
(siis vain osa siitä, tällä ei vielä mihinkään lennetä)

Entäs kaikki matkavalmistelut? Kai nyt jotain joudun itsekin tekemään?

Lähtöni on tehty onneksi hyvin helpoksi. Joitakin asioita pitää kuitenkin ottaa huomioon:

- Minulle on hankittu matkavakuutus matkan ajalle ihan vain varmuuden vuoksi.
- Nostan ennen lähtöäni rahaa ja vaihdan ne punniksi noin 300 euron edestä.
- Tarkistin, että passini on vielä voimassa ja otin siitä kopiot.
- Olen joutunut täyttämään erinäisen kasan papereita ja sopimuksia.

Mitäs nyt tapahtuu?

Tätä kysymystä mietin aika paljon itsekseni. Tänään sain ensimmäistä kertaa yhdeyden Jamesin tilalle. Koetin koko viime viikon soittaa, mutten saanut ketään kiinni, eivätkä he vastanneet sähköpostiini. Tänään vihdoin sain jutella isäntäperheen kanssa ja he toivottivat minut lämpimästi tervetulleiksi.

Yllätyin, kuinka helppoa englannin kielen puhuminen ja ymmärtäminen puhelimessa oli. Olin jännittänyt puhelua monia viikkoja, joka tuntuu nyt aivan tyhmältä. Juttelin heille hyvin luontevasti. Olkoonkin, että olin kirjoittanut tukilauseita itselleni valmiiksi, josta oli helppo lukea suoraan, mitä aioin kysyä ja sanoa.

Sain puhelusta jonkin verran uutta tietoa tallista ja asumisesta. Fishereiden tallissa on tällä hetkellä n. 15-17 hevosta. Minun lisäkseni työntekijöinä tulee olemaan kaksi muuta tyttöä. Minulla tulee olemaan oma makuuhuone, ja he tarjoavat ruoan, ainakin osaksi. Työnteosta itsessään en osannut oikein kysyä mitään järkevää, joten jätin aiheen sikseen. Eiköhän se selviä paikalle tullessa. Ainut vain, että kun kyselin Jamesin vaimolta, Lenalta hyvinkin tärkeän oloisena, että tarvitsenko omaa ratsastuskypärää mukaan, hän tokaisi, ettei meillä sellaisia käytetä. Sitten hän kyllä lisäsi, että jos kuitenkin haluan "ratsastushattua" käyttää, saan kyllä lainata heiltä. Omat saappaat hän kuitenkin käski ottaa mukaan. Positiivista siis, että saan ilmeisesti ratsastaa ainakin jonkin verran!

Nyt minun täytyy lähettää sähköpostilla heille tarkemmat lentoaikataulut ja lupasin soittaa heti, jos tulee jotakin uutta kysyttää. Työssäoppimistani Suomessa on huomenna jäljellä tasan viikko. Sitten menen kotiin Joensuuhun tekemään viimeiset matkavalmistelut ja jos mitään suurempaa ei tapahdu, karistan Suomen pölyt kintuistani ja nousen lentoon ensi viikon sunnuntaina.

Siihen asti näkemiin. Ja nyt on tämäkin blogi on startattu erittäin pitkällä ja ontuvalla aloituspostauksella.

~ Vilja