The Last Ever - postaus

Moikkelis Moi!!

No nyt on reissu loppuun saatettu, joulut juhlittu ja ehdinpä siinä välissä viettää 18-v. synttäreitäkin! :) Eli touhua on riittänyt, siksi London Babyn The Last Ever -päivitys tulee vasta näin myöhään. Forgive me! Tässä päivityksessä tulen kertomaan tarkemmin reissun ennakko-odotuksista, mitä sitten opinkaan, jälkifiiliksistä ja mahdollisesta tulevaisuudesta sekä julkaisemaan täysin ennennäkemätöntä ja älyttömän huikeaa kuvamateriaalia reissulta.

Raappana - Kauas pois

Tästä se kaikki lähti. Kuuntelin yllä olevaa biisua ripiitillä pari vikaa päivää ennen marraskuun 24. päivää, kasvatellen paniikkia. 

Yritän olla aina uuteen paikkaan lähtiessä tosi avoin ja pyyhkiä kaikki ennakkoluulot mielestä pois. Valitettavasti ihmismieli on niin pirun itsepäinen, että se huomaamatta kokoaa tukun ennakkoluuloja ja kuljettaa ne mukana vaikka meren yli uudelle mantereelle saakka. Jälkeenpäin muistelen noita ajatuksia syvästi huvittuneena. 

Lähtiessä en oikeasti tajunnut, kuinka erilainen se koko maa on Suomeen verrattuna. Ilmastosta ja liikenteestä lähtien kaikki oli toisenlaista, mihin oli tottunut. Sain tosiaan heittää toppatakin nurkkaan heti ekan työpäivän jälkeen, kun tajusin, ettei kukaan muukaan sitä käytä. 

Millaisia odotin ihmisten ja tallin olevan? Ennen lähtöä Englannissa asunut opettajani kertoi, että enkkulassa on selvä arvojärjestys ihmisten keskuudessa. Sanottiin kuitenkin, että silti ihmiset ovat tosi kohteliaita ja maailman auttavaisimpia.  Joten mennessä jännitti vähän, että kuinka nämä piirteet oikein ilmenevät ja joudunko pulaan tms. 

Minun on pakko sanoa, että ehkä minulle sattui "hyvä" paikka, tai sitten en vaan tajunnut sitä, mutta mitään arvojärjestystä en huomannut. Asuin pomoni perheen luona, jossa tietenkin olin työntekijän asemassa. Suomeksi: he eivät kohdelleet minua vaihto-oppilaana, vaan tallityöntekijänä. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin. Siihen oltiin jo Suomen puolella totuttu useampaan otteeseen! Mutta se ääretön Kohteliaisuus taas oli ihan käsittämätöntä. Joka ikinen aamu jokainen vastaan tuleva ihminen tervehti minua "Hello! How are you today?" Ja siihen piti vastata "Hello, I'm fine thank you. How are you?" tai jotain vastaavaa. Yksi päivä kysyinkin meidän tallimestarilta, että miten sulle voi aina kuulua "Not too bad.", kuten hän tapasi sanoa. Se sitten vaan nauroi ja totesi että okei, ehkä tänään oon vähän väsynyt. Kuten ei-englantilaisen Lenan kanssa kerran puhuttiin, että britit on monesti ns. epäaitoja eli kohteliaisuudet ja kehut ovat monille vain sanahelinää, eivätkä he oikeasti välttämättä edes tarkoita sanomaansa. Tämä on toki karkea yleistys, mutta monissa tapauksissa voisin allekirjoittaa. Suomalaiset sanoo vaan, jos ne tarkoittaa!

Hevosten ruokinta yllätti minut ihan totaali. Olin toki valmistautunut siihen, että hevosia ja varusteita puunataan kuin viimeistä päivää, joten se ei tullut yllätyksenä, mutta samaa olisin odottanut ruokinnalta. Jos joku olisi lähtiessä sanonut, että siellä muuten hepat syö heinää kaksi kertaa päivässä ja kaikki syö samaa väkirehua, niin olisin nauranut. Se, kuinka yksinkertaiseksi ruokinta oli tehty, yllätti. Olen itse ollut aina sitä mieltä, että mitä ruokintaan tulee, niin mitä yksinkertaisempi sen parempi. Ja samaa mieltä oli James. Hän sanoi, että he syöttivät ennen kauraa ja erikoisrehuja sekä -jauheita purkeista ja purnukoista, mutta nykyisessä "riisutussa" mallissa ähkyjä on todella harvoin ja se käy muutenkin halvemmaksi. Heinästä sen verran, että nämä hevoset söivät heinää vähemmän kuin olen koskaan nähnyt millään tallilla Suomessa. Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että puhumme hevosista, joiden hintalapussa on poikkeuksetta 6 numeroa. Ne oli urheilijoita, joilla oli urheilijoiden ruokavalio.

Ratsastuksesta minulla ei oikein ollut ennakkoluuloja mennessä. Odotin vain, mitä tuleman piti.

Talli ja fieldsit oli kans jotain ihan käsittämätöntä. Tilaa riitti. Olisin ajatellut, että siellä ei tod. revitellä miljoonaratsujen kanssa pitkin ruohokukkuloita, mutta sitä me juuri tehtiin. Ja se oli superfantsua! Nautin tosi paljon. Tallin väki puhui, että he tykkäävät mieluummin ratsastaa ulkona, koska hevoset tuntuvat reippaammilta ja tekevät töitä halukkaammin. Siksi maneesi olikin aika pieni ja sitä käytettiin vain huonolla säällä ja vauvahevosten kanssa. Työkaverini kertoi, että kesäisin he vasta ulkona ratsastavatkin. Silloin kaikki esteetkin raahataan fieldseille ja pystytetään sinne. Yleensä hypätään ruoholla, se on kuulemma kivempi hevoselle sekä ratsastajalle, tietenkin kun on tilaa.

Ratsastuksellisesti opin tuolla älyttömän paljon. Opin käyttämään jalkojani, koska raippoja ei ollut, joten välillä piti oikeasti hyödyntää kannusta, mikä on ollut minulle vähän utopistista tähän mennessä. Opin myös ns. istuttamaan hevosen. Oon varmaan ollut liian kiltti. Nyt tiedän, mille tuntuu oikeasti läpiratsastettu hevonen. Hypätessä taas opin ratsastamaan eteenpäin. James sanoi että suomalaisilla on paha tapa "hinuttaa" eli nykiä hevonen kasaan ennen estettä, kun pitäisi edetä.

Täällä me sinkoiltiin. Voi että. <3

Sain Englannista paljon sellaisia eväitä, mitä en olisi koskaan voinut Suomesta saada. Asiat tehtiin hyvin eri tavalla. Jos minulla joku päivä on oma yritys tai toimin vastaavana jollakin tallilla, on joitakin asioita, jotka todennäköisesti voisin ottaa omakseni tai ainakin hyödyntää tulevaisuudessa. Yleensäkin hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen oli todella tarkkaa.

 Ekaksi tulee mieleen ruokinta, joka oli oikeasti todella avaava kokemus, sillä ei ne hevoset tarvitse välttämättä niin älyttömästi sitä heinää. On huono merkki, jos heinää on karsinan kuivikkeiden seassa tai jos siitä muodostuu matto tarhan pohjalle. Mitäs muuta. Kavioiden hoidosta ja sen tärkeydestä opin paljon, mutta en ehkä ostaisi sitä omaksi. Riittää, jos ne puhdistaa ennen lähtöä. Varusteiden hoidosta opin sellaisia asioita, mitkä aion viedä mukanani. On tosi tärkeää, ettei kamoja pilata liiallisella, liian vähäisellä tai vääränlaisella hoidolla! Yöpinteleiden eli bäkkäreiden käärimisen filosofia uudistui kans täysin, ja se oli hyvin perusteltua. Ja hei. Ne puruvallit seinien vieressä on oikeasti hyvä juttu! Yleensäkin kaikille asioille oli hitsi vie olemassa perustelut. Eli oli tosi vaikea sanoa että ei tässä ole mitään järkeä, mitä yleensä tykkään harrastaa. :D

Madame Tussaudsissa ilmeisesti Englannin eka kuningasperhe. 

Ja tässä nykyinen kuningasperhe (ignorettakaa seassa seisova turisti)

19. joulukuuta minun matkani sitten päättyi. Lento kotiin sujui hyvin, eikä ollut enää yhtään vaikeaa käyttää Heathrow:n kenttää. Olen suorastaan ihan rakastunut lentämiseen, se on huippua! Sieltä oli tosi vaikea lähteä pois ja suoraan sanottuna tuntuisi oudolta ajatella, etten enää koskaan menisi sinne takaisin. Sain aivan super-arvioinnit työssäoppimisjaksolta; kaikki kiitettävässä. Se oli minulle paras kiitos koko jaksosta ja ennen kaikkea tunnustus, että olin oikeasti tehnyt asioita kunnolla ja oikein. Sain myös joululahjan ja jotain muuta pientä. He tykkäävät muistaa työntekijöitään, mikä on minusta aika kunnioitettavaa. :)

Amy Winehouse

Tällä hetkellä My Future eli tulevaisuus näyttää hyvinkin lupaavalta.  Työnantajani onneksi sanoivat minulle, että he jättävät minulle ovet auki, jos haluan palata valmistumiseni jälkeen takaisin töihin ihan oikealla sopparilla ja palkalla, joka olisi ilmeisesti ihan ok, ainakin mitä utelin muilta paikan tytöiltä. Joten siis, jos elämässä ei kevään aikana suurempia muutoksia tapahdu, todennäköisesti minulla on kesätyöpaikka tiedossa ensi kesäksi! Sitten palaan vuodeksi päättämään lukioni Suomeen ja kuka tietää, muutanko sitten ihan oikeasti Englannin saarelle. Tämä on kuitenkin vielä niin kaukainen haave, ettei uskalla todellakaan edes ajatella sen enempää. Mutta se on varmaa, että kun kerran noin hyvän paikan löytää, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Elämässä menee tilaisuudet muuten tosi helposti sivu suun, jos jää mietiskelemään. Eikä me ikuisesti olla nuoria!

Sam Bailey - Skyscraper

Hän voitti X-Factorin briteissä ollessani ja tuli tosi isoksi nimeksi. Upea ääni, upea nainen.

Kiitos kaikille seurasta London Babyn kanssa. Olen nauttinut tämän kirjoittamisesta vähintään yhtä paljon kuin koko reissusta. Terapeuttisen vaikutuksen lisäksi saan tästä erittäin hyvin opinnäytteen ratsastuksenohjaajan koulutukseeni eli ei mikään turha juttu. :) Kiitos ja halaus vielä erityisesti niille, jotka ovat kommentteja lähetelleet, sillä ne ovat lämmittäneet mieltä ja tuoneet hetkittäin koto-Suomea lähemmäksi. Koti-ikävää en lain potenut, mutta ystäviä oli ikävä!

Toivoisin, että tämä päiväkirja kannustaa jota kuta vielä tarttumaan kiinni samanlaiseen tilaisuuteen, joka minulla oli onni saada. Kokemus oli aivan huikea. <3

I LOVE ENGLAND!

~Vilja